Välinemestaruuskisat, Helsinki 1.-2.12.2012

Eleidan kisakausi saatiin päätökseen viikonloppuna Töölön kisahallilla järjestetyissä välinemestaruuskisoissa. Joukkueen tyttöjen sanoin kisat olivat "ylivoimaisesti parhaat - ja pahimmat" tällä kaudella ja oikeastaan koko tänä vuonna. 

Kisajärjestelyistä vastannut Elise suoriutui ensimmäisten JV-kisojensa järjestelyistä erinomaisesti. Kisahallille oli järjestetty toimivat pukeutumis-, lämmittely- ja harjoitusalueet, joten kisat etenivät todella sujuvasti koko viikonlopun ajan. Kisaruokailuista vastasi erään töölöläisen ravintolan osaava ja ystävällinen henkilökunta, ja sekä ruokailutilat että varsinaiset ateriat ansaitsivat ainakin Eleidalta erinomaiset arvosanat molempina päivinä.  Lisäksi toiminta eteni todella jouhevasti myös itse kisan aikana, ja muun muassa tulokset kuulutettiin ilahduttavan ripeässä tahdissa ilman turhia vetkutteluita. Suurkiitokset vielä kisanjärjestäjille kauden parhaista kisoista!

Joulukuinen Helsinki ylipäänsä ilahdutti ja inspiroi. Eleidan viikonloppuun kuului muun muassa linja-autossa istumista, lauantain alkukisan seuraamista kisakatsomosta käsin, herkullista ravintolaruokaa, voimisteluvälineostoksia, vauhditonta pituushyppyä, Robin-fanitusta, uimista ja saunomista sekä voimistelun iloa - ylpeyttä ja onnistumisia, mutta myös pelkoa ja pettymyksiä.

Ohessa viikonlopun kuvasatoa - ensiksi lauantain osalta: 

Lauantaina iltapäivällä hotellin pallohuoneen edustalla

Elmaa paleli. Jeninaa ei.

Iltasella ehdittiin testata myös hotellin leikkihuone...

Testin tulos: "IHAN PARAS!"

Jerlock & Shakki vauhdissa

Uimaankin päästiin...

...ja saunaan...ja sieltä pois...

Sunnuntaina sitten vedettiin läpi normaalit kisarutiinit lämmittelyineen, aamuharjoituksineen ja kisasuorituksineen. Tiettävästi vain yksi kisapuku hukkui koko viikonlopun aikana (ja sekin löytyi onneksi aika pian). Lisäksi kisahallin katsomon alle saatiin jumiin yksi kännykkä, mutta nokkelat jojomme tarttuivat ripeästi toimeen, ja puhelin saatiin palautettua sen itkevälle omistajalle alta aikayksikön.

Yksi viikonlopun huippukokemuksista oli myös julkkisten bongailu. Ainakin kaikki OVO Teamin ja muiden Suomen huippujoukkueiden voimistelijat ehdittiin bongata useampaan kertaan viikonlopun aikana. Lisäksi kisayleisössä nähtiin muiden muassa Risto Kaskilahti sekä Anna ja Tarja Halonen. Kisan jälkeen Tarja Haloselle myös huikattiin iloinen tervehdys, ja saatiin vastaukseksi hyväntuulinen "Moi!"

Ohessa vielä kuvia sunnuntailta: 

Jojotkin halusivat osallistua aamun lämppään

Sunnuntaiaamun harjoituksissa tytöt jännittivät aivan ennennäkemättömällä intensiteetillä, ja tämä pelonsekainen jännittyneisyys näkyi harmillisina kokovartalokramppeina suoritusvirheinä ja täsmällisyyden puutteena harjoitussuorituksessa. Loppuverryttelyn yhteydessä tehdyissä korjauslaskelmissa ja valmentajien kanssa käydyssä tsemppikeskustelussa kuitenkin sovittiin, että iltapäivän kisasuorituksessa pyritään rentoon ja iloiseen tekemiseen silläkin uhalla, että liiallinen rentous ja suorituksenaikainen ilottelu saattaisi tuoda mukanaan lisää pikkuvirheitä. Päivän teemalauseeksi otettiinkin ajatelma siitä, että kisasuoritus saisi mennä mieluummin rennosti ja täysillä aivan pieleen, kuin varovaisesti ja puoliteholla "vähän sinnepäin".

Tällä kertaa itse kisasuorituksessa sitten myös saatiin sitä mitä tilattiin: runsaslukuinen ja ryhdikäs Eleida selviytyi suorituksestaan ilahduttavan rennosti ja ilman isoja eriaikaisuuksia. Lopputuloksena saavutettiin kauden onnistunein kisasuoritus, johon voitiin tällä kertaa olla todella tyytyväisiä!

Välittömästi suorituksen jälkeen onnistumisen riemu purkautui niin voimistelijoista kuin valmentajistakin hilpeänä hihityksenä, helpotuksen huokauksina, hervottomana kikatuksena, sekä itkun ja naurun suloisena sekamelskana. Kaiken tämän onnistumisen- ja helpotuksensekaisen huuman keskellä kuitenkin sovittiin vielä yhteisesti, että rennon onnistuneeseen suoritukseen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen oltaisiin tyytyväisiä, vaikka SM-kisojen kategoriatavoite ei täyttyisikään.

Tästä hetkeä aiemmin käydystä tsemppaus- ja psyykkauskeskustelusta huolimatta oli järkytyksen ja epäuskon määrä melkoinen, kun joukkue kuulutettiin kategoriaan 7. Sanomattakin lienee selvää, että kategoriatulos ei ollut joukkueelle mieleinen, eikä itse asiassa varsinkaan aluksi tuntunut millään kriteereillä mitattuna vähääkään oikeutetulta. Ensiksi tulokseen suhtauduttiinkin lähinnä epäuskoisen huvittuneesti ja lähinnä huumorilla, mutta hetken kuluttua tulos alkoi sitten tietysti harmittaa ihan oikeastikin...

Harmillista on erityisesti se, että joukkue sijoittui kauden parhaalla suorituksellaan heikommin kuin kertaakaan koko kaudella. Aiemmin tällä kaudella Eleidan kisasuoritukset ovat olleet kaikilta arvioinnin osa-alueilta tarkasteltuina huonompia kuin sunnuntain kisasuoritus, mutta kuitenkin näillä epäonnisillakin suorituksilla ovat pisteet olleet korkeammalla kuin nyt.

Koska eri kisojen tulokset eivät koskaan ole täysin vertailtavissa keskenään, on tämä kategoriavertailu kuitenkin melko lailla turhaa. Olemassa oleviin faktoihin perustuen voitaneen todeta, että Eleidan lisäksi moni muukin sunnuntai-iltapäivänä kisanneista joukkueista tippui 3-4 pykälää alaspäin niistä kategorioista, joihin on aiemmin tällä kaudella sijoittunut. Toisaalta arviointi on mestaruuskisoissa joka tapauksessa tiukempaa kuin alueiden ja seurojen omissa kisoissa, joten sikälikin on täysin mahdotonta (ja tarpeetonta) ryhtyä arvailemaan sitä, mistä näiden joukkueiden yllättävästi "heikentyneet" sijoitukset johtuivat. 

Tuomarilinjaa ja sen mahdollista muuttumista kesken kisan on näidenkin kisojen osalta toki spekuloitu niin kisapaikalla kuin blogikeskusteluissakin, mutta tähän myllytykseen emme suostu lähtemään mukaan. Kyllä seiskakategoria on aina seiskakategoria, eikä muuksi muutu, vaikka asiaa kuinka kääntelisi ja vääntelisi mielessään. Fyysisten ominaisuuksien ja erityisesti liikkuvuuden kehittäminen, jalkateknisen osaamisen parantaminen ja ohjelman taito-osien suoritustekniikoiden yhdemukaistaminen (ja -aikaistaminen) ovat yksiselitteisesti paras (ja käytännössä luultavasti myös ainoa) ratkaisu heikosti sijoittuneiden joukkueiden tilanteen parantamiseksi ja tulevaisuuden kisamenestyksen turvaamiseksi. 

Tähän ajatukseen uskoen suuntaamme ainakin me lyhyen siirtymäkauden jälkeen kohti ensi kevään haasteita ja uuden ohjelman koreografiaharjoituksia.