On käsittämätöntä, miten aika tuntuu jotenkin aina loppuvan kesken juuri ennen kauden pääkisoja.
Keväisin harjoitusrytmiä sotkevat mm. koulujen luokkaretket ja kevätjuhlat sekä erilaiset näytökset ja esiintymiset, joiden vuoksi kisaohjelmaa ei ehkä päästä harjoittelemaan pariin viikkoon kertaakaan - ainakaan niin, että kaikki olisivat paikalla yhtä aikaa. Lisäksi kaupungin liikuntatilojen salivuorovarausjärjestelmän siirtyminen kesäaikaan ajoittuu usein juuri kevätkauden pääkisaviikolle, jolloin kisaviikon kaikki treenit saatetaan joutua pitämään ulkona ja/tai koulujen aula- ja käytävätiloissa.
Syksyisin ei näitä salivuoro-ongelmia onneksi ole, ja tänä vuonna JNV:n juhlanäytösharjoituksetkin ajoittuvat vasta pääkisojen jälkeiselle viikolle, joten olosuhteet ovat sikäli otolliset kisaohjelman harjoittelemisen ja hionnan näkökulmasta.
Positiivistahan tässä on sitten tietysti se, että kisaohjelman harjoittelulta on viime viikkoina vapautunut rutkasti aikaa kaikenlaisille muille toiminnoille. Muun muassa keilatreenien aloittamista päätettiin aikaistaa suunnitellusta noin puolella vuodella, kun valmentajista alkoi juuri pääkisojen alla tuntua siltä, että sopiva sauma uuden välineen sisäänajolle voisikin olla juuri NYT. Keila kun pyörii nuhaisenkin voimistelijan kädessä varsin näppärästi niin salilla kuin salin laidallakin, eikä keilanheiluttelupuuhissa tarvitse välttämättä edes hikoilla toisin kuin hyppynarutreenin parissa. (Ja sitä paitsi: eihän Eleidan ensimmäisen keilakauden alkuunkaan ole enää aikaa kuin vaivaiset 3-4 vuotta (eli 36 tai 48 kuukautta (eli 2496 viikkoa (eli...öö...no...aika monta yötä siihen vielä on...)))
Intoa on kaikeksi onneksi keilaharjoittelun ja perustreenien ohella riittänyt myös ohjelmaharjoituksiin niin kuluvan kauden kuin ensi keväänkin ohjelman osalta. Taitoa, intoa, ehtimistä, aikaa ja energia treenisalilla kyllä piisaa - ainoastaan koko joukkueen yhteisestä treeniajasta on aina aika ajoin pulaa, kun viime viikolla alkanut sairastelukierre vaikeuttaa voimistelijoiden treeneihin osallistumista.
Ja näistä olemassaolevista puutteista ja sairastelemisesta puheen ollen - niistä nuhaisista lapsista meillä ei siis ole pulaa edelleenkään. (Jos nyt jollekin ei vielä tullut selväksi, niin meillä ihan oikeasti sairastetaan tätä nykyä melko paljon....)
Ja näistä olemassaolevista puutteista ja sairastelemisesta puheen ollen - niistä nuhaisista lapsista meillä ei siis ole pulaa edelleenkään. (Jos nyt jollekin ei vielä tullut selväksi, niin meillä ihan oikeasti sairastetaan tätä nykyä melko paljon....)
Sairastuneita riittää edelleen joka treeneihin useita, mikä on tietysti sikäli positiivista, että maton jokaiseen kulmaan voidaan asettaa yksi nuhanenäinen tarkkailija joukkuekavereiden nilkkateknistä osaamista vahtaamaan. Pahimmillaan tarkkailijoille jaetaan valvontapaikkoja kulmien lisäksi myös maton etu-, taka- ja sivurajoilta. Toisaalta voimistelijoita on ainakin toistaiseksi ollut joka kerta lukumääräisesti enemmän matolla jumppaamassa kuin maton reunalla istuksimassa, joten tilanne ei loppujen lopuksi ehkä olekaan täysin toivoton.
Tällä hetkellä joukkueessa on tasan kolme (3!) voimistelijaa, jotka eivät ole sairastaneet viimeksi kuluneen viikon sisällä kertaakaan. Niiden loppujen kymmenen (10!) seuraksi tautitilastoihin ovat hiljattain liittyneet myös molemmat valmentajat ja osa vanhemmista koostuvista taustajoukoista. Kaikeksi onneksi suurin osa sairastuneista on jo ehtinyt toipua täysin kisa- ja treenikuntoisiksi, ja viimeisetkin parantelevat korvatulehduksiaan ja vuotavia neniään paraikaa.
Viikonlopun SM-kisoja ajatellen joukkueen tahtotila onkin vakaa ja innostuksen määrä valtaisa. Ohjelman laskut ja iskutukset on nyt hiottu huipputarkasti kohdilleen, ja joukkueen suoritusvarmuus on koko marraskuun ajan kasvanut kohisten. Sunnuntain kisassa kentällä tullaankin toivon mukaan näkemään runsaslukuinen ja ryhdikäs sekä itsevarmuutta uhkuva Eleida ihastuttavine ilmeineen.
Tällä hetkellä joukkueessa on tasan kolme (3!) voimistelijaa, jotka eivät ole sairastaneet viimeksi kuluneen viikon sisällä kertaakaan. Niiden loppujen kymmenen (10!) seuraksi tautitilastoihin ovat hiljattain liittyneet myös molemmat valmentajat ja osa vanhemmista koostuvista taustajoukoista. Kaikeksi onneksi suurin osa sairastuneista on jo ehtinyt toipua täysin kisa- ja treenikuntoisiksi, ja viimeisetkin parantelevat korvatulehduksiaan ja vuotavia neniään paraikaa.
Viikonlopun SM-kisoja ajatellen joukkueen tahtotila onkin vakaa ja innostuksen määrä valtaisa. Ohjelman laskut ja iskutukset on nyt hiottu huipputarkasti kohdilleen, ja joukkueen suoritusvarmuus on koko marraskuun ajan kasvanut kohisten. Sunnuntain kisassa kentällä tullaankin toivon mukaan näkemään runsaslukuinen ja ryhdikäs sekä itsevarmuutta uhkuva Eleida ihastuttavine ilmeineen.
Tulevalta viikonlopulta odotetaan paitsi sunnuntain minuuttiaikatauluja ja niihin sisältyviä tuttuja kisarutiineja (ja tietysti omaa kisasuoritusta!), myös lauantain alkukisoja ja finaaliin pääsevien joukkueiden jännittämistä, lauantai-illan ravintolaruokailua, hotellin sauna- ja allasosastolle pääsyä, sunnuntain hotelliaamiaista (tätä odottavat etenkin valmentajat...) ja niitä paljon puhuttuja lumisateita.
Kisaviikonlopun tuoksinaan suunnataankin siis positiivisin mielin ja ennen kaikkea asenteella.
Tsemppiä kaikille muillekin viikonlopun SM-kisoihin valmistautujille! Töölössä tavataan! ;)
Tsemppiä kaikille muillekin viikonlopun SM-kisoihin valmistautujille! Töölössä tavataan! ;)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
