Varaslähtö

Jyväskylässä vietetään ensi viikolla ns. täydellistä kouluviikkoa. Ideana on, että täydellisen kouluviikon aikana jokainen liikkuu koulupäivän aikana vähintään tunnin viikon jokaisena päivänä. Urheiluseurojen tasolla täydellistä urheiluseuraviikkoa tavoitellaan siten, että seuraurheilussa mukana olevien lasten ja nuorten viikko olisi sekin ainakin osin normaalista poikkeava: seuroja ja joukkueita kannustetaan ensi viikolla esimerkiksi erilaisten lajikokeilujen sekä yhteistreenikertojen pariin. 

Koska Eleidan kausisuunnitelmassa ja viikkorytmityksessä on ensi viikollle kuitenkin suunniteltu jo kauan sitten muuta ohjelmaa (...koksuhuippuviikko! ;)) otti Eleida varaslähdön täydelliseen koulu- ja urheiluseuraviikkoon jo tänään, kun perjantain kunniaksi päräytettiin koko porukalla jälleen kerran Laajavuoren hiihtokeskukseen viettämään hauskaa iltaa laskettelun merkeissä!

P.S. Ilta-auringossa ja ihanteellisissa keliolosuhteissa kyllä kelpasi laskea!

P.P.S. Lisätietoja täydellisestä kouluviikosta mm. täällä ja täällä!

Kisajännitystä

Eleidan syksyn kisakausi starttaa huomenna sunnuntaina Tampere Areenalla järjestettävissä Kolmen lajin kilpailuissa. Niin voimistelijoita kuin valmentajiakin taitaa jännittää vielä tällä hetkellä melkoisesti, mutta eiköhän pahin tärinä hellitä siihen mennessä kun joukkue huomenna puolilta päivin vihdoin marssii matolle tuomarien ja kisayleisön eteen näyttämään taitonsa...

Enää ei siis tarvitse muuta kuin viimeistellä aamulla mukaan lähtevät eväsherkut jääkaappiin odottamaan, ja...no...ööh - ehkä tarkastaa ne mukaan lähtevät varusteet vielä kertaalleen! Ihan vain sen varalta, että mukaan olisi hyvä aamulla ottaa pukupussin lisäksi itse kisapukukin... Ja tietysti kisaväline myös! Ja tossut! Ja meikit! Ja... Niin.

Oikeasti Eleidan tytöt ovat varsin taitavia pakkaajia, eikä ylimääräistä roinaa yleensä kuljekaan mukana kisareissuilla (...paitsi tietysti jojoilla ja valmentajilla! ;))... Eikä niitä kisapukujakaan ole oikeasti unohtunut kotiin muutoin kuin Jeninalta kerran...

Lievästi pelonsekaiseen paniikkiin vivahtavasta kisajännityksestä ja sen massiivisista mittasuhteista huolimatta voidaan siis ainakin yhden asian suhteen jo tässä vaiheessa huokaista helpoituksesta: tyttöjen kisavarustelutaito on nimittäin aiempien vuosien aikana hioutunut huippuunsa, ja kaikki tarpeellinen on siis nytkin pakattu valmiiksi huomisaamua varten. 

Yksi voimistelijoista jakoi aiemmin tänään oman varustelistansa joukkuekavereiden ja valmentajien nähtäväksi WhatsAppissa. Tältä näyttää siis lista, johon on kirjattu kaikki tarpeellinen: 

Täältä tullaan, Tampere! 

Strassistressi

Taas on se aika vuodesta, kun...no - tiedättehän!

...uusia kisapukuja koristellaan innostuksen vallassa yömyöhään saakka...

...paljetteja pakkaillaan pikkupusseihin ja strösselipurkkeja täytellään strasse(le)illa...

...erilaisia uusia ja entuudestaan tuntemattomia liimamerkkejä testaillaan ja vertaillaan 

keskenään, ja vertailututkimusten pohjalta suoritetun tulosanalyysin perusteella 

sitten jaellaan vinkkejä eniten/vähiten tahmaavista tuotteista niin tutuille kuin 

tuntemattomillekin kohtalotovereille...

Vaikka lähestyvä kisakausi onkin pääosin iloinen asia, 

saa pukukoristeluista kuitenkin kehitettyä helpohkosti pienimuotoisen paniikin

- tai siis strassistressin, kuten meilläpäin on tapana sanoa! 

Kaikille joskus kisapukukoristelujen kanssa tekemisissä olleille lienee tuttu tunne se, kun liimassa uitetut strassit mystisesti liimautuvatkin (pukukankaan sijasta) ainoastaan tahmatassuisen liimajansa tahmaisiin tassuihin. (Mistä seuraa sitten luonnollisestikin se, että myös liimaushuoneistona toimivan kodin/koulun/muun huoneiston seinät ja lattiat tahriintuvat liimaisista sormenjäljistä (...mistä puolestaan seuraa se, että seiniä ja/tai lattioita siivotessa tarttuvat kaikki ympäriinsä levinneet irtopaljetit ja -strassit paitsi tahmatassun tahmaisiin (etu-)tassuihin, myös paljaisiin jalkapohjiin (....mistä taas seuraa se, että irtopaljetit kulkeutuvat jalkapohjissa pitkin poikin huoneistoa, eivätkä ne näin ollen ole saatavilla silloin kun niitä seuraavan kerran haluaisi johonkin liimata.)))

Projektista on kuitenkin mahdollista selviytyä hengissä (ja jopa kohtalaisen hyvinvoivana). 

Onnistunut pukukoristeluprojekti edellyttää tekijältään lähinnä:

a.) liimattavia paljetteja ja/tai strasseja sekä liimaa

b.)  sinitarraa, tulitikkuja ja ompeluneulaa (näillä paljetit saa näppärästi noukittua 

purkista/pussista/pöydältä ja tökittyä sitten kiinni pukukankaaseen)

sekä c.) rutosti aikaa ja energiaa.

Toivotamme onnea (sekä kärsivällisyyttä ja voimia!) kaikille kisapukukoristeluiden parissa painiskeleville! ;)

PING & PONG

Juuri ennen harjoitusten alkamista jää joskus pieni vapaahetki, jolloin tyttöjen on mahdollista esimerkiksi vaihtaa kuulumisia joukkuekavereiden kanssa - tai pelata pöytätennistä Kilpisen koulun pihassa. Kekseliäät voimistelijat saavat pelin aikaiseksi melko vähilläkin varusteilla: pingiksen pelaaminen siis sujuu, vaikka mailoja ei käytössä olisikaan...

Kas, näin se käy: 

3054 km

AXE-tiimin kesän pyöräilykisa on päättynyt. Kesäkauden aikana ikäluokkamme voimistelijat kerryttivät pyöräilykisakilometrejä harkkamatkoilta kaikkiaan 3054 kilometrin verran! Koska kilometrikisa koski ainoastaan treenimatkojen pyöräilemistä, eivät ne lukuisat kouluun / kauppaan / kavereille tms... poljetut kilometrit tietenkään ole mukana oheisissa laskelmissa. 

Kilpailuajalla (3.6.-31.8.2013) pyöräilykilometrejä kertyi siis kolmenkymmenen voimistelijan yhteistyönä kaikkiaan 3054 km - keskiarvollisesti siis hieman reilut 100 km ikäluokan jokaista voimistelijaa kohden. Ja vaikka kaikki AXE-tiimin urheilijat eivät tuota sadan kilometrin keskiarvotulosta kesäkisan tilastoissa saavuttaneetkaan, paikkasivat parempien pyöräilyreittien varsilla asuvat joukkuekaverit kauempana asuvien kaverien aiheuttamaa "kilometrivajetta" kesän aikana varsin kiitettävästi.

(Kuva Googlen kuvahausta)

Asiaa sen kummemmin suurentelematta voitaneen todeta kuitenkin myös se, että Eleidan tyttöjen osuus ikäluokan yhteisessä kilometritehtailussa oli melkoisen ratkaiseva - joukkueen yhteenlasketut pyöräilykilometrit olivat nimittäin peräti 2289 kilometriä eli noin 75 % kaikista kesäkisan tilastoiduista kilometreistä! Xsiian osuus koko ikäluokan kerryttämistä pyöräilykilometreistä oli puolestaan 405 km ja Amonetin vastaava osuus 360 km. 

Kesäkisan pisin edestakainen pyöräilymatka oli Eleidan Ainon pyöräilemä 29 kilometriä.

Xsiian pisin treenimatka (28 km) puolestaan kuuluu Muuramesta Jyväskylään pariinkiin otteeseen pyöräilleelle Nealle. Amonetin kaksi pisintä treenimatkaa olivat Jennan ja Sanni H.:n pyöräilemät 12 kilometriä per urheilija.

Kaikkein eniten pyöräilykilometrejä koko kisan aikana keräsivät seuraavat henkilöt: 

Katriina, 429 km (Eleida) 

Aino, 390 km (Eleida) 

Elma, 381 km (Eleida)

Joukkueen sisäisessä kisassa voiton vei siis Eleidan osalta Katriina timantinkovalla tuloksellaan - 429 km! Onnea, KK! ♥ Joukkuekisan kakkoseksi sijoittui Eleida-tilastoissa Aino kaikkiaan kolmellasadallayhdeksälläkymmenellä (390) pyöräilykilometrillään ja kolmanneksi Elma kolmellasadallakahdeksallakymmenelläyhdellä (381) kilometrillään! Onnittelut myös Ainolle ja Elmalle upeista tuloksista!

Amonetin harjoituksiin pyöräili kesän aikana useimmin (ja myöskin kilometrimäärällisesti eniten) Anni, jonka kokonaistulos oli 73 kesän aikana poljettua treenikilometriä. Xsiian kovin pyöräilijä oli kesäkisan tilastojen perusteella puolestaan Kati, jonka 89 km:n tulokselle Xsiian hopeamitalisti Nea hävisi vain vajaat kymmenen kilometriä!


Ohessa vielä yhteenveto kesäkisan kilometritilastoista:

AMONET
Pisin yksittäinen treenimatka: Jenna (12 km) ja Sanni H. (12 km)
Eniten pyöräilykilometrejä kesän aikana: Anni (73 km)
Koko joukkueen pyöräilykilometrit yhteensä: 360 km

ELEIDA
Pisin yksittäinen treenimatka: Aino (29 km)
Eniten pyöräilykilometrejä kesän aikana: Katriina (429 km)
Koko joukkueen pyöräilykilometrit yhteensä: 2289 km

XSIIA
Pisin yksittäinen treenimatka: Nea (28 km)
Eniten pyöräilykilometrejä kesän aikana: Kati (89 km)
Koko joukkueen pyöräilykilometrit yhteensä: 405 km

Pyöräilykilometrejä kaikkiaan 3054 km!

Ihan pihalla

Päivän kysymys: Mitä eleidalainen tekee metsässä  älypuhelimen kanssa? 

Vastaus: Suunnistaa. (Tai tarkemmin määriteltynä - ottaa valokuvia määrätyistä rastikohteista.)

Vielä elokuussakin Eleidan treenit pidetään lähes aina ainakin osittain ulkona. Pihalla palloillaan, pelleillään, lankkuillaan ja lenkkeillään. Pesä-, kori- ja jalkapallotreenien lisäksi joukkueen oheisharjoittelulajien valikoimaan on viime viikkoina lisätty myös lentopallon hallinnallisia elementtejä ja pelikäsityksen syventämistä - sekä nyt aivan viimeisimpänä uutuutena myös suunnistusharjoitteita!

Ns. paikanhakua on siis treenattu viime aikoina ahkerasti niin pallokentällä, kisamatolla kuin maastossakin. Kartanluku luonnistuu jo miltei kaikilta tytöiltä kuin vanhoilta tekijöiltä. Myös rastinhakuharjoitukset ovat käynnistyneet varsin vauhdikkaasti, ja erilaisten suunnistustehtävien parissa tullaankin lähiviikkoina viettämään aikaa yhä enenevissä määrin. 

Elina & Elma

Helmi & Julia

Jessica & Venla

Olivia & Neea

P.S. Vaikka tytöt osaavatkin lukea karttaa ja seurata suhteellisen sujuvasti 

omaa etenemistään maastossa, tulee vielä silti välillä eteen tilanteita, 

joissa ollaan niin kirjaimellisesti kuin kuvainnoillisestikin ihan pihalla. 

(Tai ainakin ihan vähän pihalla.)

Ylläolevassa kuvassa Omppu ja Neea ainakin vaikuttaisivat pohtivan 

vallan hartaasti sitä, a.) mihin ja b.) miten 

kannattaisi seuraavaksi suunnata...

13 x 13 m

Yleensä JNV:ssä, kuten oletettavasti monissa muissakin saman alan seuroissa, käydään kauden aikana jatkuvaa joukkueidenvälistä kädenvääntöä (hyvässä hengessä tietenkin!) - mistäpäs muustakaan - kuin mattovuoroista!

Vaikka matolla treenaaminen ei tietystikään ole minkään valtakunnan välttämättömyys, ovat ainakin Eleidan tytöt sitä mieltä, että "se nyt vaan on kivempaa" kuin aulan kivilattialla tai kakkossalin kylmällä puuparketilla harjoitteleminen. Varsinkin ohjelman lattiapyörinnät ja akrobatialiikkeet sujuvat mukavammin matolla treenattaessa, kun pienen ihmisen ja kovan maailman lattian välisiä yhteentörmäyksiä on pehmentämässä (tokikin vain noin sentin paksuinen) palanen mattoainesta.

Koska JNV:n kokoisessa seurassa viikoittaisia mattoharjoitusvuoroja ei tietenkään riitä kaikille halukkaille, joutuu osa joukkueista tyytymään eloonsa vakiomattovuorojen ulottumattomissa.

Tästä seuraa sitten luonnollisestikin se, että matolla kulloinkin harjoitteleviin joukkueisiin kohdistuu mattovuoron hyötykäytöllisiä paineita, ja kauden aikana treenisalilla kuullaankin silloin tällöin mm. tämän tyyppisiä keskustelunavauksia:

"Ette kai te tarvi mattovuoroa lämmittelyyn / balettisarjojen ajaksi / keskivartalotreeniin?"
"Voidaanko me tulla siihen edes kymmeneksi minuutiksi, jos te ette kerran tee tänään ohjelmaa?"
"Jos te alatte kohta venyttelee, ni voidaanko me tulla pyörähtämään pikaisesti siinä matolla?"

Näin heinäkuussa suurin osa joukkueista kuitenkin lomailee vielä, eikä mattovuoroista ole toistaiseksi tarvinnut juurikaan käydä ylläkuvatun kaltaisia neuvotteluita. Eleidan lisäksi treenikautensa ovat toistaiseksi ehtineet startata vasta Amonet, Xsiia, Viola sekä yli 14-vuotiaiden SM-joukkueet, joten tähän asti mattovuoroja on vielä riittänyt kaikille halukkaille. Esimerkiksi Eleidan keskiviikon treeneissä koko koululla ei ollut ketään muita treenaajia, joten kolmen tunnit treenit saatiin poikkeuksellisesti viettää matolla alusta loppuun.

Ja...no. Näin sitä kalliarvoista mattoaikaa sitten hyödynnettiin:

Palloilua

Kun joukkueella on edessään pallokausi 

ja valmentajina kaksi etevääkin etevämpää liikuntapedagogia,

eivät joukkueen voimistelijat voi tietenkään mitenkään välttyä tältä:

...tai tältä:

P.S. Eleidan kolmestatoista voimistelijasta peräti seitsemällä on takanaan 

vankka jalkapallotausta. Pienellä lisätreenillä tytöistä saattaisi hyvinkin saada 

koulittua kokonaisen jalkapallojoukkueellisen tulevaisuuden tekniikkataitureita. 

Ehkä jo ensi kesänä laajennammekin kilpailullista repertuaariamme myös tämän 

jalon palloilulajin pariin, ja keskitymme kesäkauden vannetreenien sijasta

yksinomaan jalkapallon perässä nurmikentillä juoksentelemiseen... ;)

Pääsiäisen treenikuulumisia

Eleidan (kuten monen muunkin ilmeisen ahkerasti treenaavan joukkueen) harjoitukset pyörivät pääsiäislomallakin ihan tavalliseen tapaan. Pitkäperjantaina pidettiin treenit Kilpisellä poikkeuksellisesti jo aamupäivällä, sillä illalla oli tarkoitus lähteä jälleen porukalla laskettelemaan. Ikävä kyllä illan hartaasti odotettu rinnereissu jouduttiin perumaan, kun perjantaiaamuna kävikin ilmi, että hissit suljetaan pääsiäispyhien vuoksi jo pari tuntia ilmoitettua aiemmin, joten rinteessä ei oltaisi iltapäivällä ehditty käydä kuin korkeintaan kääntymässä.

Tänään iltapäivällä treeneissä jatkettiin ohjelman parissa puurtamista. Viikon päästä sunnuntaina sitten seikkaillaankin jälleen vähän toisenlaisissa maisemissa, sillä silloin luvassa on Hyvinkää Cup, joka on Eleidan osalta siis kevätkauden toinen (ja viimeinen) kisa 12-14 -vuotiaiden sarjassa.

Kaiken ohjelmatreenin ohessa on harjoituksissa onneksi ennätetty tehdä myös monenmoisia perustreenijuttuja, kuten keppijumppaa (eli tyttöjen sanoin "keskivartalorääkkiä"), liikkuvuusharjoitteita ja leikkejä.

Ohessa muutama kuvanen viime sunnuntain keppijumpasta:

Askelkyykyt

Etunojapunnerrukset

Tasahypyt kepin yli etu-taka -suunnassa sekä sivuttain

Istumannousut selinmakuulta

Ei-näin -istumaannousu

P.S. Viime vuoden Hyvinkää Cupissa koettiin monenmoisia tunteita, kun mm. ohjelman kuviot pistettiin täysin uusiksi parikymmentä minuuttia ennen joukkueen omaa kisasuoritusta.... Eleidan kapteeni Venla siis satutti jalkansa tosi kipeästi aamun virallisessa harjoitussuorituksessa, ja jo silloin epäiltiin, että kuviomuutoksia saatettaisiin joutua päivän aikana tekemään. Koska Venla kuitenkin tsemppasi harkkasuorituksen urhoollisesti loppuun saakka, ja käveli vieläpä omin voimin pois matolta, ei vamman todellista vakavuutta tajuttu vielä aamupäivän aikana, ja mahdollisuuksia kisakokoonpanon muuttamiseen / muuttamatta jättämiseen arvottiinkin siksi aivan viime hetkille saakka. 

Lopulta kävi ilmi, että Venla ei pystynyt varaamaan jalalle lainkaan painoa, eikä näin ollen olisi tietenkään pystynyt kisaamaankaan. Vaikka ohjelman uudelleenkuvioinnin suhteen meinasikin tulla "hieman" kiire, osoittautui kuvioiden muuttaminen lopulta kuitenkin ihan oikeaksi ratkaisuksi: heti seuraavana päivänä keskussairaalan röntgenlääkäri nimittäin totesi Venlan jalkapöydän murtuneen, ja niinpä tyttö passitettiin kipsi jalassaan treenisalin laidalle koko loppukaudeksi....

Tänä vuonna tavoitteenamme on saada koko joukkue kaikkine raajoineen ehjänä takaisin kotisalille. 

(Katsotaan kuinka käy! ;))

"Koska luistellaan...?"

"Koska luistellaan 

ihan muuten vaan?

- Kun maassa on lunta ja pakkasta!

Koska luistellaan 
ihan muuten vaan?

- No tietenkin...

talvella

perjantaitreeneissä Puistokoulun kentällä Xsiian kanssa ennen yhteistreenien alkua!"

Luistelu oheisharjoittelumuotona tukee voimistelutreeniä oikeasti tosi hyvin!

Jääharjoittelu nimittäin kehittää ainakin nopeutta, ketteryyttä ja koordinaatiota

Muodostelmaosuudesta taas voi ammentaa oppia joukkueena tekemiseen...

...ja tasapainotaidotkin kehittyvät jäällä hurjastellessa kuin huomaamatta!

Saliajalla sitten treenailtiinkin vähän toisenlaisia juttuja...

Esimerkiksi venytettiin käsiä ja selkää...

ja treenattiin KV-voimaa suuren suosion* saavuttaneella kottikättyradalla!

Murtunut käsikään ei menoa haitannut! 

Yhdessä treenaaminen oli toimivaa ja tehokasta.
Kiitos, Xsiia!

* Valmentajien (ei ehkä niinkään voimistelijoiden) keskuudessa

suuren suosion saavuttaneella kottikärryradalla.

Laajavuori 29.1.

Viikko sitten tiistaina Eleida vietti iltaa Laajavuoren hiihtokeskuksessa laskettelun merkeissä. 

Koska torstain salivuoro oli peruttu, eikä korvaavaa vuoroa sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta löytynyt, päätimme pitää torstaina vapaa-illan ja korvata perutun treenikerran jo etukäteen tiistain talviurheiluaktiviteeteilla. 

Rinteessä temmeltämisestä riitti riemua tällä kertaa kaikkiaan kolmeksi tunniksi, ja laskettelun jäljiltä tytöt olivatkin sopivasti väsyneitä ja lihasjumisia seuraavan päivän ohjelmatreenejä ajatellen.... Metkaa mäessä kuitenkin oli jälleen kerran, ja hikeäkin saatiin oikein näyttävästi pintaan (!), joten kyllä tästäkin reissusta ehdottomasti plussan puolelle jäätiin!

Vuokraamon pihalla ehdittiin testailla välineitä ennen rinteeseen menoa

Hyvin tuntuivat tasamaallakin toimivan...

Essi & Jenina

Hissijonossa

Jessica & Elma

Siru & Venla

Tavattiinpa tuttujakin! Xsiian Kristiina ja Emmi olivat nimittäin
lähteneet laskettelemaan treenivapaana iltananaan!

Sonja, Allu, Miia ja Venla tauolla

Neea

Elman perusilme

12-1! (Elina puuttuu kuvasta, koska ei koulun iltatapahtuman vuoksi päässyt tällä kertaa mukaan mäkeen.)

P.S. Tämän viikon treeneissä keskitymme talviurheiluaktiviteettien sijasta pääosin ohjelman harjoitteluun. Viikonlopun rinkileirillä pääsemme nimittäin esittämään ohjelman ensimmäistä kertaa isolle yleisölle, ja sitä ennen täytyisi ohjelman ensimmäinen karkeahiontakierros saada päätökseen!

Myös ohjelman kuvioihin on ehdittävä tehdä vielä ennen viikonloppua aikamoinen liuta muutoksia, sillä osa tytöistä joutuu valitettavasti seuraamaan muiden treenaamista sivusta vielä leirilläkin. Kaiken maailman hankaluudet aina koululiikuntatapaturmien aiheuttamista mustelmaisista polvista murtuneisiin varpaisiin nimittäin näyttävät ikävästi verottavan joukkueen voimistelijoiden treeniaktiivisuutta tälläkin kaudella. 

Positiivista tilanteessa on kuitenkin se, että ensimmäisiin kisoihin on kaikeksi onneksi vielä peräti viisi viikkoa aikaa! (Reilussa kuukaudessa ehtii nimittäin ihan todistetustikin parannella jos jonkinlaisia vammoja...) 

Telinesalitreenit (osa 2/2)

Näihin kuviin & näihin tunnelmiin päättää Team AXE
tämänkertaisen raporttinsa lauantain telinekarkeloista: 

Inkeri oppi lentämään

Lotta + Neea puomilla

Julian taidonnäyte

(Ai mitenniin huolestuneet ilmeet?)

Sannia nauratti rintaseisonnassa

Tyylipisteet 10 +

Arvatkaa kuka oli innoissaan?

Melkein osui varpaat lattiaan! 

Miia vauhdissa

Tavoitteena Rion olympialaiset v. 2016

Suvin ja Veeran trampparatapisteellä harjoiteltiin puolivolttia

...aluksi avustuksella....

...ja sitten myös ilman...

Ja vaikka alku olikin hankalaa....

...päättyi osa suorituksista myös pystyasentoon!

Liikkeiden hallituissa lopetuksissa taitaa silti vielä
riittää työsarkaa parille seuraavalle kerralle...

Emma on tunnetusti aina ollut enemmän horisontaali- kuin vertikaalipersoona 

Team AXE kiittää kaikkia telinesalilla mukanamme olleita ja tämänkertaisen telinerataharjoittelun mahdollistaneita apuvalmentajia, sekä erityisesti telinetreeniemme vierailevaa tähtivalmentajaa Suvia ja supertaitavaa trampoliinimalliamme Laukkua!

Kiitos! Tack! Dank je wel! Thank you! 

Danke schön! Merci beaucoup!

 Спасибо!