Kisakallio 17.-18.8.

Viime viikonloppuna Kisakalliossa järjestetty aluevalmennusrinki I:n leiri 

oli Eleidan voimistelijoiden mielestä ainakin:

Ikimuistoinen. HIENO. Hikinen. 

Sopivan rankka - rankahko. 

Mahtava. Hauska. 

Kehittävä. 

Ylivenyvä.

Motivoiva!

Energinen!

Vahvistava.

Vähän väsyttävä. Rankka.

Tavoitteellinen.

PARAS.

Leirillä treenattiin balettia Joa Kivisen johdolla. Joukkueen valmentajaosaston 

ehdottomaksi suosikiksi balettitunnin  antimista nousi "Kidutusvarpaiksi" nimetty 

harjoite (ei näy kuvissa), jota on ehditty leirin jälkeen toteuttaa kotisalillakin ainakin 

pariin otteeseen.

Johanna Ahlqvistin ohjauksessa tytöt pääsivät testauttamaan taitojaan koordinaatiota ja ketteryyttä mittaavissa KTK-testeissä. Tasapainoilu- ja hyppimistehtävien osalta testisuoritukset sujuivat melko vaivattomasti ja kohtuullisen virheettömästikin. Ns. palikkatestissä kuitenkin kohdattiin hienoisia haasteita, kun käsien ja jalkojen yhteistyö ei aina toiminutkaan aivan saumattomasti. 

Kokonaisuutena KTK-testit sujuivat tytöiltä kuitenkin hyvin, ja kohtuullisen hyviä tuloksiakin saatiin aikaan niin joukkuekavereiden kuin ikäkausileireille osallistuneiden koulukavereiden ja mm. junnuringin leirillä testattujen isosisarustenkin kanssa suoritetussa tulosvertailussa. (Niitä "virallisia" testituloksia ja -arvioita saadaan kuitenkin odotella vielä jokunen viikko... ;))

Vaikeusosatunnilla Eleida treenasi jälleen yhdessä Elixin kanssa. 

Tuntia piti Varieteen valmentaja Ekaterina Elinskaya, ja 

harjoittelun pääpaino oli tunnilla erilaisissa tasapainoissa.

Jossain kaiken testien tekemisen, tanssimisen ja tasapainoilun 

välissä ehdittiin myös käydä katsastamassa paikallinen 

leikkipuisto- ja kiipeilytelinetarjonta. 

Iloisen happihyppelyn sekä ravitsevan ja maukkaan ruoan jälkeen treenattiin yhdessä Elixin kanssa.

Elix-valmentajat vetivät joukkueille vartalotekniikkapainotteisen perustreenitunnin, ja Nanna puolestaan pisti koko porukan päät oikein huolella sekaisin teettämällä tytöillä monenmoisia koordinaatioharjoituksia, akrobatiatemppuja ja pyörintöjä.

Sunnuntaipäivä aloitettiin aikaisin aamulla omatoimisella alkuveryttelyllä, 

leikkituokiolla ja aamulenkillä. Leiripäivän varsinainen ohjelma alkoi aamiaisen 

jälkeen Johanna Ahlqvistin pitämällä perustreenitunnilla, jossa päästiin 

mm. pyörittämään vanteita ja harjoittelemaan hyppytekniikkaa.

Ennen lounasta vuorossa oli vielä kestävyysharjoitus yhdessä 

Elixin ja Geminien kanssa. Alkulenkillä nostettiin sykettä juoksemalla 

intervalleja. Lopputreenistä tehtiin vielä vähän lihaskuntoharjoituksia, 

ja leikittiin ja pelailtiin pihalla.

Lounaan jälkeen vuorossa oli akrobatia- ja ketteryysharjoittelua erilaisten pyörintöjen muodossa. Tunnin lopuksi ehdittiin ottaa vielä välineetkin mukaan treeniin, ja lopputunnin ajan saikin joka puolella salia jännittää sitä, minne kaikkialle erinäisten voimisteluvälineiden lentoradat oikein johtivatkaan...

Viimeisellä leiritunnilla ohjelmassa oli Emmi Haverisen pitämiä liikkuvuusharjoituksia. 

Tunnilla tehtiin muutamia aivan uusia venytyksiä, ja varsinkin kiertäjävenytykset myös 

tuntuivat tehoavan tyttöihin oikein erityishyvin.

Kaiken kaikkiaan takana on siis taas yksi huippuviikonloppu Kisakalliossa! 

(Ja seuraavaan rinkileiriinkin on onneksi enää neljä ja puoli kuukautta aikaa... ;))

Kiitämme loistokkaasta leiriseurasta Lahjan Tyttöjen Elixiä, Coco Sportin Gemineitä, Pakilan Naisvoimistelijoiden Maribelia, Rantaperkiön Iskun Nikhi 01:ä ja Nikhi 02:a sekä Turun Urheiluliiton Starlit Glowta. Kisoissa tavataan! 

Treenikuulumisia

Keskellä kisakautta ei treenikuulumisia ole aina ehditty kirjoitella
sen paremmin blogin puolelle kuin treenipäiväkirjaankaan,
vaikka hauskoja sattumuksia ja muutakin kerrottavaa olisi usein ollutkin....

Kameralla on kuitenkin räpsitty jos jonkinmoisia otoksia treeneistä myös 
kisakausikiireiden keskellä, joten kuvamateriaalia näistä huhti-toukokuun 
harjoituksista on onneksi olemassa. Ohessa katsaus viime viikkojen treeneihin:




Kuten jäljempänä esiteltävästä kuvamateriaalistakin voi ehkä päätellä, on huhti-toukokuun harjoituksissa
panostettu perustreenin sekä ohjelma- ja liikkuvuusharjoittelun ohella myös vannetekniikan treenaamiseen kurittomien vanteiden tottelevaisuuskoulutukseen. Aivan viime viikkoina vannetekniikan harjoittelu kurittomien vanteiden tottelevaisuuskoulutus onkin edennyt jo siihen pisteeseen, että nykyisin salilla uskaltaa jo (ainakin välillä) liikkua ilman suojakypärää ja hartiapanssaria. Vaikka venkula-vänkylät vanteet siis hetkittäin jo lentelevätkin enemmän oikeisiin kuin vääriin suuntiin, riittää uuden välineen hallinnallisten perustaitojen harjoittelussakin vielä työsarkaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Kaikeksi onneksi kesä (!) tuntuu tekevän tuloaan toden teolla, ja vanteen kanssa päästäänkin ihan pian pihalle treenaamaan. Ratkaisusta kanssamme iloitsevat: kodin irtaimisto (ja erityisesti olohuoneen kattovalaisin), huojentuneet vanhemmat, iloiset iso- ja pikkusisarukset sekä kaikenmaailman lemmikit, joiden ei enää (kauaa) tarvitse pelätä päiväuniensa puolesta, kun Eleidan (tulevat) välinetaiturit siirtyvät vanteineen sisältä ulos treenaamaan.

Varokaa siis pihat ja puistikot - tunnistettavia lentäviä esineitä satelee maahan säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin vähän siellä sun täällä ainakin seuraavien neljän kuukauden ajan! Mikäli toisaalta vanhat merkit pitävät paikkansa, saattaa vanteita sadella paitsi alas maahan, myös jossain määrin ylös puiden oksille, talojen katoille sun muihin asiaankuuluviin sijainteihin.... Kesäkauden alkuun kannattaakin varautua jo hyvissä ajoin hankkimalla kotiin riittävä määrä tikapuita, harjanvarsia, teleskooppivapoja ja varavanteita!

P.S. Eilen korkattu kesän ulkotreenikausi ainakin alkoi vanteiden viskelemisen osalta varsin lupaavasti: 

yksi vanteista nimittäin lennähti lenkkeilyreitin lähellä sijaitsevaan lampeen, ja se jouduttiin pelastamaan vesistöstä puoliksi uimalla. Toinen vanne puolestaan päätyi eilen ihan perinteisesti puuhun - sitä vain ei tällä kertaa saatu alas "perinteisin keinoin" eli heittelemällä ja/tai ravistelemalla. Kaikeksi onneksi Eleidan nuoret urheilijat ovat hyvinkin kiipeilytaitoisia (....ja rämäpäisiä...), joten vanne saatiin palautettua omistajalleen, kun yksi tytöistä kiipesi hakemaan sen alas puusta.

P.P.S. Tämän välineiden puihin viskelemisen jalon taidon tuntuvat kyllä eleidalaisten lisäksi hallitsevan suorastaan erinomaisesti myös Alexan tytöt, joiden edesottamuksia sai ainakin viime kesänä seurata joukkueen päiväkirjan välityksellä.... (Terveisiä vaan! ;))

Eleidan treeneissä ihmeteltiin itse asiassa jo pari vuotta sitten sitä, miten ihmeessä voimistelupallon voi saada räjähtämään. Alexa on kuitenkin todistetusti onnistunut tässä - ja vieläpä niin, ettei kyseessä edes ollut yksittäistapaus, vaan palloja tosiaan räjähteli tasaiseen tahtiin useampia kappaleita. Viime kesänä puolestaan saatiin jännityksellä seurata sitä, minne kaikkialle (katolle, puuhun toiselle katolle, muihin puihin jne...) naru voikaan jäädä jumiin, kun Alexan tytöt ystävällisesti päiväkirjassaan demosivat mitä eriskummallisimpia narujen jumiinjäämispaikkoja.... (Lämmöllä muistellaan kuulkaa vieläkin niitä naruja, joita saitte jumiin puiden oksille suorastaan tukuittain! Me ei koskaan onnistuttu samassa, vaikka toki ne pakolliset pari narua onnistuttiinkin puihin heittämään... ;)) 

Että kuulkaa, me täällä jo innolla odotellaan kertomuksia teidän (ja muidenkin!) 

kesäkauden välinesattumuksista! Ja luvataan raportoida myös omistamme! 

Ennen kaikkea kuitenkin toivotamme kaikille mielettömästi tsemppiä kesäkauden välinetreeneihin! 

(Extratsempit lähetetään vielä kaikille Eleidan lailla uuden välineen parissa ensimmäistä kertaa ahkeroiville! ;))

♥

Treenisalin laidalla kuultua

# MUMMOLLE TERVEISIÄ

VOIMISTELIJA 11 v.: Siis ei oo totta! Noi riitelee siitä kuka 1D:n pojista on söpöin...
VALMENTAJA 25 v.: No mut onneks me ei riidellä.
VOIMISTELIJA 11 v.: Ei nii. Eiku hei...
VALMENTAJA 25 v.: No?
VOIMISTELIJA 11 v.: Arvaa mistä riiellään?
VALMENTAJA 25 v.: No?
VOIMISTELIJA 11 v.: Siitä, kummalla on notkeemmat takareidet - mulla vai sun mummolla!

# BILSANOPELLE TERVEISIÄ
VOIMISTELIJA 12 v.: Onks tää LINNUN SIIPI?
VALMENTAJA 25 v.: Ei rakas, se on höyhen.

VOIMISTELIJA 12 v.: ...
VALMENTAJA 25 v.: "Oho."

# ENKUNOPELLE TERKUT MYÖS
VOIMISTELIJA 11 v.: Mitä on "kohta" englanniks?
VALMENTAJA 25 v.: Öö... Oota... Eiku apua...
VALMENTAJA 25 v. [Huutaa toiselle puolelle salia]: Mitä on "kohta" englanniks?
VOIMISTELIJA 12 v.: "Soon"
VOIMISTELIJA 11 v.: Eli parikohta on niinku....FRIEND SOON?

# KAIKILLE SELKEÄSANAISILLE VALMENTAJILLE MYÖS OIKEIN ERITYISEN PALJON TERVEISIÄ!

VALMENTAJA 25 v.: Pidä, Sonja, kahella jalalla kiinni siitä jalasta
VOIMISTELIJA 12 v.: Ai MITEN?
VALMENTAJA 25 v.: Tai siis käellä.
VALMENTAJA 25 v.: No kahella millään vaan.
VALMENTAJA 25 v.: Ihan sama millä pidät, kunhan niitä on kaks.

  

P.S. Oheiset kuvituskuvat ovat viime sunnuntailta, jolloin pääsimme jälleen treenailemaan jäähallin tanssisaliin ns. supertreenipäivän merkeissä. Tällä kertaa sunnuntain treenipidennys tulikin oikein erityisesti tarpeeseen, sillä viime viikon aikana ohjelmaan tehtiin vaatimattomat "tuhat ja yksi" muutosta, joita on nyt sekä kotitreeneissä että harjoitussalilla ahkerasti työstetty. 

Tämän viikon treeneissä ohjelmaa tankataan enimmäkseen kokonaisia tehden ja muutoskohtia kertaillen. Ainakin eilisen treenin perusteella ohjelman tilanne vaikuttaa ihan lupaavalta tulevaa treeniviikkoa ja ensi viikon lopulla häämöttävää Hyvinkää Cupia ajatellen. Tästä on hyvä jatkaa kohti aiempaa siistimpää ja yhtäaikaisempaa ohjelmakokonaisuutta!

Terveisiä treenisali(n laida)lta

Se on täällä taas!

Niin mikä?

No tietysti se aika kaudesta, kun Hesarin nettisivuilla uutisoidaan syksyn flunssa-aallon jylläävän pahimmillaan juuri nyt. Ja kun vanhemmat lähettelevät valmentajille tekstiviestitse tusinoittain sairastumisilmoituksia juuri ennen harjoitusten alkamista. Ja kun joukkueen sairaspäiväkirjaa päivitetään vallan ahkerasti ennen ja jälkeen jokaisen harjoituskerran.

Treenisalin laidalla siis niiskutetaan tätä nykyä varsin sankoin joukoin illasta toiseen.

Vaikka Eleida onkin koko syyskauden ajan välttynyt kaikenlaisilta urheiluvammoilta - ja aina viime viikkoon asti myös suuremmilta sairauspoissaolomääriltä ja tartuntatautiepidemioilta, on joukkueen syksyyn silti mahtunut jos jonkinlaisia tapaturmia.

Ensin yksi voimistelijoista kaatui pyörällä ja päätyi useiksi viikoiksi vuodelepoon. Sitten jäi toiselta sormi painavan oven väliin kesken koulupäivän, ja vasta röntgenkuvauksen jälkeen suostuttiin uskomaan, että sormi ei (onneksi!) ollut murtunut, vaikka kipeä olikin. Muutamaa päivää myöhemmin jäi samalta tytöltä (samassa koulussa) varvas oven väliin, ja kahdella jalalla käveleminen loppui ihan kirjaimellisestikin "kuin seinään". Viimeisimpänä sattumuksena yksi tytöistä nyrjäytti nilkkansa kipeästi tiistai-iltana kotipihan juoksuleikkien tuoksinassa.

Ihan kuin ei näissä loukkaantumisissa jo olisi ollut tarpeeksi kaikkea, on joukkueen voimistelijoita tietenkin joutunut lähes massoittain myös perinteisten flunssa- ym. pöpöjen uhreiksi. Sairaus- ja poissaolotilastojen ehdotonta kärkipaikkaa on viime kevätkauden lopulta asti hallinnut neiti E, joka edelleen sairastuu jokaviikkoiseen nuhakuumeeseensa - jos nyt ei ihan joka ikisen niin ainakin lähes jokaisen - treeniviikon lopulla. Vaikka tyttö aina taudista toivuttuaan ehtiikin olla muutaman päivän täysin koulu- ja treenikuntoisena, alkaa uusi flunssa ilmoitella itsestään yleensä viimeistään torstain tai perjantain treenien tienoilla....

Viime aikoina ovat joukkueen muutkin voimistelijat kuitenkin nostaneet sijoituksiaan tässä joukkueen sisäisessä sairauspoissaolo-rankingissa. Esimerkiksi sunnuntain harjoituksissa paikalla oli joukkueen kolmestatoista voimistelijasta kaksitoista (12/13), joista kaksi (2/12) oli sairastumisen (ja toinen lisäksi loukkaantumisen) vuoksi sivussa, eli varsinaiseen treenaamisen osallistui kymmenen (10/12) tyttöä. Näistä kymmenestä kaksi (2/10) voimistelijaa oli tosin viettänyt viikonloppunsa edellisviikon flunssasta toipuen, eli he treenasivat vielä sunnuntaina hieman muita kevyemmin....

Kaiken kaikkiaan sunnuntain treenien osallistumisprosentti siis lähenteli suurin piirtein kuuttakymmentä (60 %), kun kolmestatoista voimistelijasta vain kahdeksan (8/13) oli täysin treenikuntoisia.

Heti sunnuntai-iltana harjoitusten jälkeen oli taas yhdelle tytöistä noussut korkea kuume. Myös maanantaina yksi edellisen viikonlopun toipilaista oli sairastunut uudelleen ja kaatunut kuumeen nujertamana takaisin vuoteeseen... Yhdellä diagnosoitiin alkuviikosta korvatulehdus ja toisella ainakin epäiltiin mykoplasmaa.

Keskiviikon harjoituksissa voimistelijoita oli jälleen paikalla 12/13, joista kokonaan sivussa 3/12 ja niistä jäljelle jääneistä yhdeksästäkin taisi ainakin jokunen vielä potea ainakin jonkinasteista yskää ja nuhaa.

Aina välillä voimistelijoita on onneksi ollut terveenäkin -
parhaimmillaan jopa kolmen viestijoukkueellisen verran!

Käynnissä siis viestihiihdon JM S2012

Toistaiseksi vallitsevan vajaamiehityksen vuoksi kuluvan kauden kisaohjelmaa ei olla juurikaan työstetty eteenpäin näissä viimeisimmissä treeneissä. Nyt sitten mietitään, miten kolmentoista voimistelijan joukkueesta saataisiin lauantain asemaesiintymiseen ja varsinkin puolentoista viikon päässä odottaviin kauden pääkisoihin jonkinlainen, mielellään vähintään kymmenpäinen, joukkio kasatuksi.

Vaikka koko tämä sairastelujen ja loukkaantumisten aikaansaama kaaos tässä vaiheessa kisakautta tuntuukin  lähinnä huonolta vitsiltä, ei auta muu kuin sinnitellä eteenpäin, ja toivoa että mahdollisimman moni tytöistä ehtisi toipua ennen viikonlopun esiintymistä ja sunnuntain supertreenipäivää.

Innolla jäämme odottamaan tämäniltaisia harjoituksia, ja niistä saatavia tilastotietoja...

Terveisiä treeneistä

"Kyllä pystyy!"

Suomi-tieto, osa 1: KARTAT JA MAANTIEDE

# HÄMEENLINNA & HÄMEEN LINNA
VOIMISTELIJA 11 v.: Siis onks ne kisat Tampereella?
VALMENTAJA 25 v.: Eiku Iittalassa.
VOIMISTELIJA 11 v.: Onkse jossain Savonlinnan lähellä?
VALMENTAJA 25 v.: Eiku Hämeenlinnan.
VOIMISTELIJA 11 v.: AI! MÄ LUULIN ETTÄ ME OLLAAN MENOSSA SAVONLINNAAN!
VALMENTAJA 25 v.: Eiku Hämeenlinnaan.
VOIMISTELIJA 11 v.: Ai mennäänks me sinne Hämeen linnaan? Siis sinne Hämeenlinnan jännään linnaan?
VALMENTAJA 25 v.: Ei mennä.
VOIMISTELIJA 13 v.: ...
VOIMISTELIJA 13 v.: Niin kumpi se nyt oli, mihin me mennään? Savonlinna vai Hämeenlinna?


# TERVEISIÄ VAAN SINNE KAUNISEEN PÄÄKAUPUNKIIMME
VOIMISTELIJA 11 v.: Nanna, mistä kaupungista on Ulvilan Voimistelijat?
VALMENTAJA 25 v.: Ulvilasta. Se on Porin lähellä.
VOIMISTELIJA 12 v.: Aijjaa!

VOIMISTELIJA 12 v.: Entäs Vihti-Gym?
VALMENTAJA 25 v.: Vihdistä.
VOIMISTELIJA 11 v.: Missä se on?
VALMENTAJA 25 v.: Öö... Jossain....ehkä Mäntsälän lähellä... Tai en minä tiiä. Etelässä kuitenki!

VOIMISTELIJA 11 v.: Entäs Pakila? Minkä kuuluisan kaupungin lähellä se on?
VALMENTAJA 25 v.: ...

Erään nimeltämainetsemattoman ekaluokkalaisen Suomi-kuva vuodelta 1994. 
(Ei näy Ulvilaa tälläkään kartalla...)

Terveisiä sillan alta

Terveisiä vaan sinne kaupungin liikuntalautakunnalle ja muillekin päätöksiä tekeville!

Täällä me istutaan sillan alla iltaisin, kun ulkona sataa (...ja nyt syksyn tullen kun alkaa pimeääkin olla niin ettei eteensä näe, eikä hyppelyharjoitukset saati maastolenkit pihalla pimeässä suoritettuina ole enää kovinkaan turvallisia). Ja sisätiloissa ei siis voida treenata, kun sali-, halli- ja sisätilaharjoitusvuoroja ei vaan riitä kaikille.

Sillan alla ei sada...

Jostakin syystä pikkulasten taaperotanssit, tenavien temppukoulut, aikuisten aerobictunnit ja monemoiset mummojumpat näyttää tänäkin vuonna olevan tärkeämpiä kuin kasvuikäisten kilpaurheilijoiden voimisteluharjoittelu. Aikuisten tuntitarjonnasta ei ole selvästi tarvinnut tänäkään vuonna tinkiä, koska kaikenmaailman afro-, bodystep-, bootcamp-, circuit-, kahvakuula-, pilates-, power kickbox-, pumppi-, zumba-, venyttely- ynnä muut tunnit (A:sta Ö:hön) näyttää mahtuneen seurojen ja opistojen jumppakalentereihin ja kaupungin salivuorovarausjärjestelmään varsin esteettömästi. Aikuisille harrastajille on tässäkin kaupungissa siis tarjolla vallan monipuolinen valikoima erilaisia sisäliikuntamahdollisuuksia viikonpäivästä ja kellonajasta melko lailla riippumatta!

Myös erityisryhmien, kuten vauvojen, vammaisten ja vanhusten liikunnan harrastamismahdollisuudet on huomioitu hyvin, mikä on tietysti hieno ja kiittämisen arvoinen asia. Ikäväksi tilanteen tosiaan tekee vain se, että niin tärkeää kuin aikuisten ja lasten harrasteliikunta yhteiskunnallisella (ja yksilö-)tasolla onkin, on meillä kilpapuolen voimistelijoilla jälleen kerran huutava pula salivuoroista. Kesäkauden ja alkusyksyn suhteen tilanne vielä menettelee joten kuten, kun harjoituksia voidaan hyvin pitää ulkosallakin, mutta syyskauden edetessä nuo edellämainitut sää- ja ulkonaolo-olosuhteet (kylmä, märkä, pimeä) alkavat enenevissä määrin haitata harrastamisen tahtia.

Mikä tilanteessa ehkä näin äkkiseltään myös hieman ihmetyttää, on sitten se, miksi ihan tavallisten työssäkäyvien ja/tai opiskelevien aikuisten jumppatunnit on nekin pitänyt sijoittaa parhaisiin treeni-aikoihin eli arkisin välille klo 17-20. Jollain lailla tuntuukin käsittämättömältä tämä salivuorojen jakajien logiikka, jonka mukaan ne perheenäideille suunnatut afrotanssitunnit kuitenkin järjestetään koulujen saleissa ympäri kaupunkia klo 17-18:30 ja jatkotunnit edistyneille samoissa saleissa klo 18:30-20. Kilpaileville 10-12 -vuotiaille sen sijaan jaetaan salivuoroja klo 20 (jopa 21) jälkeen, kun kasvavien lasten pitäisi kaiken järjen mukaan olla kotonaan valmistautumassa yöpuulle... Eikö tämä käynyt kellään mielessä missään vaiheessa salivuoroja jaettaessa? (Kysyy salivuorotilanteeseen turhautunut valmentaja.)

Sillan alla ei onneksi sada.