13 x 13 m

Yleensä JNV:ssä, kuten oletettavasti monissa muissakin saman alan seuroissa, käydään kauden aikana jatkuvaa joukkueidenvälistä kädenvääntöä (hyvässä hengessä tietenkin!) - mistäpäs muustakaan - kuin mattovuoroista!

Vaikka matolla treenaaminen ei tietystikään ole minkään valtakunnan välttämättömyys, ovat ainakin Eleidan tytöt sitä mieltä, että "se nyt vaan on kivempaa" kuin aulan kivilattialla tai kakkossalin kylmällä puuparketilla harjoitteleminen. Varsinkin ohjelman lattiapyörinnät ja akrobatialiikkeet sujuvat mukavammin matolla treenattaessa, kun pienen ihmisen ja kovan maailman lattian välisiä yhteentörmäyksiä on pehmentämässä (tokikin vain noin sentin paksuinen) palanen mattoainesta.

Koska JNV:n kokoisessa seurassa viikoittaisia mattoharjoitusvuoroja ei tietenkään riitä kaikille halukkaille, joutuu osa joukkueista tyytymään eloonsa vakiomattovuorojen ulottumattomissa.

Tästä seuraa sitten luonnollisestikin se, että matolla kulloinkin harjoitteleviin joukkueisiin kohdistuu mattovuoron hyötykäytöllisiä paineita, ja kauden aikana treenisalilla kuullaankin silloin tällöin mm. tämän tyyppisiä keskustelunavauksia:

"Ette kai te tarvi mattovuoroa lämmittelyyn / balettisarjojen ajaksi / keskivartalotreeniin?"
"Voidaanko me tulla siihen edes kymmeneksi minuutiksi, jos te ette kerran tee tänään ohjelmaa?"
"Jos te alatte kohta venyttelee, ni voidaanko me tulla pyörähtämään pikaisesti siinä matolla?"

Näin heinäkuussa suurin osa joukkueista kuitenkin lomailee vielä, eikä mattovuoroista ole toistaiseksi tarvinnut juurikaan käydä ylläkuvatun kaltaisia neuvotteluita. Eleidan lisäksi treenikautensa ovat toistaiseksi ehtineet startata vasta Amonet, Xsiia, Viola sekä yli 14-vuotiaiden SM-joukkueet, joten tähän asti mattovuoroja on vielä riittänyt kaikille halukkaille. Esimerkiksi Eleidan keskiviikon treeneissä koko koululla ei ollut ketään muita treenaajia, joten kolmen tunnit treenit saatiin poikkeuksellisesti viettää matolla alusta loppuun.

Ja...no. Näin sitä kalliarvoista mattoaikaa sitten hyödynnettiin: