Ääniä pimeydestä

Eleidan voimistelijoiden keskuudessa tämänhetken ylivoimaisesti suosituin harjoitusmuoto on ohjelmakokonaisten / alkulämmittelyn / hippaleikin / oikeastaan harjoitusten minkä tahansa vaiheen suorittaminen pimeässä salissa. Joukkueen valmentajaosaston suurinta hupia on viime viikkoina puolestaan ollut pimeässä tehtäviä ohjelmakokonaisia edeltävien valmistelujen seuraaminen - yleensä kun suurinpiirtein kukaan tytöistä ei meinaa aluksi löytää omalle paikalleen, ja palloistakin ainakin pari tuntuu olevan säännöllisesti kateissa vielä silloinkin, kun ohjelmamusiikin ensitahdit jo kajahtelevat pimeässä salissa...

Muun muassa tällaisia ääniä pimeydestä on viime aikoina kuultu kantautuvan:

# "OOT SÄÄ SIINÄ? -EN."
Velma: Elina, oot sää siinä?
Elina: En oo, mutta ku...
Elma: Mua pelottaa et mää murhaan jonku käden...
Katriina: No niin - siinä oli Velma.
Elma: Mä oon nyt täällä!
Katriina: Öö... Ota... Oota het...
Katriina: Nanna? Nanna?

# "KENEN PALLO TÄÄ ON?"
Elma: Hei mää en löyä mun!
Sonja: Kenen pallo tää on?
Katriina: Elma? Elma!
Sonja: Kuka vierittäis mulle sit?
Sonja: Kelle mää vieritän?
Velma: Vierität mulle, mutta
Aino: Hei, kenen pallo tää on?
Katriina: Nanna?
Nanna: MITÄ?
Elma: Mulla häviää koko ajan... Mulla hävis pallo!
Velma: Kenen tää nyt on?
Jenina: Elman!
Velma: Eiku mullon oma! Mut kenen TÄÄ on?
Sonja: Mullon täällä jonku pallo....
Katriina: Se on Jessican!

Oheinen videomuotoinen demonstraatio Eleidan parin viikon takaisista ohjelmaharjoituksista saattaa jonkin verran havainnollistaa kyseisestä harjoitteesta suoriutumisen haastavuutta. Pahoittelemme kuitenkin jo etukäteen videotallenteen heikkoa näkyvyyttä. (Pimeässä kun on tunnetusti vähän vaikea nähdä yhtään mitään...)



P.S. Nuorten urheilijoiden horjumaton luottamus niin omiin kuin joukkuetovereidenkin välineenhallinnallisiin kykyihin jaksaa sekin ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Näin valloittavan yltiöpositiivisella asenteella tytöt valmistautuivat kauden ensimmäiseen pimeässä tehtävään kokonaiseen arvuutellessaan välinepudotusten määrää ja joukkueen mahdollisuuksia ns. puhtaan eli nollakokonaisen suorittamiseen pimeässä:

# "EI VÄLTTÄMÄTTÄ YHTÄÄN!"
Aino: Mää en tiiä kuinka monta pudotusta tulee...
Elma: Ei välttämättä yhtään.
Katriina: No y...! Nolla!

P.S. Arvatkaa vain, tuliko niitä pudotuksia?
(No tuli niitä. Muutamia...kymmeniä.... Tai siis jokunen...sata.)

P.P.S. Arvatkaa olivatko kaikki tytöt musiikin päättyessä omilla paikoillaan loppukuviossa?
(Eivät olleet. Itse asiassa kukaan ei ollut. Heidän puolustuksekseen todettakoon kuitenkin, että kaksi tytöistä oli musiikin juuri päättyessä ihan selvästi maton rajojen sisäpuolella ja kolme muuta maton reunalla tai melkein maton reunalla.)

Mutta ei se mitään.
Elämä on.
Reunalla.