Liikkuvuustreeniä

Anonyymi lukija toivoi blogimme kommenttiboksissa jokin aika sitten liikkuvuusaiheista postausta. Venyttelykuvia ei kuitenkaan ole aivan viime aikoina ehditty treenisalilla räpsiä, joten materiaalit liikkuvuuspostauksen toteuttamiseen ovat olleet vähän vähissä...

Ensi viikonlopun kotisalileirillä valmentajien oli tarkoitus valokuvailla tyttöjä tuon toivepostauksen toteutusta silmällä pitäen - kunnes kävikin niin, että joukkueen epävirallisen hovikuvaajan arkistoista kuitenkin löytyi liuta aiemmin julkaisemattomia liikkuvuusaiheisia kuvia heinä-elokuulta!

Venyttelypostauksen ensimmäinen osa saadaankin näin ollen julkaisuun samantien! (Aivan uusinta uutta nämä otokset eivät nyt siis edusta, mutta jonkinlaista osviittaa ne antanevat siitä, millaisia liikkuvuusharjoitteita treeneissä on viime kuukausina väännetty...)

Tästä lähtee:

Katriina, Olivia ja Aino venyttämässä lokoa

Elma ja Helmi lokovenytyksessä

(Tähän väliin todettakoon, että kaiken maailman lonkankoukistajavenytykset eri muodoissaan ovat (ja ovat jo jonkin aikaa olleet) joukkueen liikkuvuusharjoittelun erityisenä painopisteenä. Tälläkin hetkellä suurin osa treeneissä tehtävistä liikkuvuusharjoitteista siis tähtää tavalla tai toisella lokon liikkuvuuden parantamiseen, ja tämän vuoksi esimerkiksi spagaatikuvista suurin osa edustaa versiota, jossa takajalka pidetään korokkeella ja etujalka lattiassa...)

....kuten siis esimerkiksi tässä...

...ja tässä....

Välillä sitten tietysti venytetään spagaateja näinkin päin!

Erilaisten lokovenytysten lisäksi treeneissä tehdään tällä hetkellä myös
takareisien, sivulinjan, hartiaseudun sekä nilkkojen ja päkiöiden
liikkuvuuden lisäämiseen tarkoitettuja venytyksiä.

Venytystekniikoissa puolestaan suositaan useimmiten erilaisia aktiivisen
liikkuvuuden kehittämiseen tähtääviä harjoitteita. Eleidan liikkuvuusharjoitteluun
kuuluukin paljon aktiivisista liikkuvuutta erilaisten joustojen, jalanheittojen, jännitysten,
rentousten, pitojen ja liu'utusten sun muiden muodossa. Varsinaisen liikkuvuusharjoittelun
ohella treenisalilla harjoitellaan monipuolisesti myös erilaisia akrobatialiikkeitä
ja siltatemppuja, joita treenaamalla tyttöjen selät pysyvät notkeina.

Aino tekemässä takareisiavauksia

"Karhunpesä"

Tällaista edustushymyä ei Elmalta ihan joka harkassa irtoakaan! ;)

Omppu ja Neea venyttämässä sivaria

Jeninan spagaatitaivutus

Katriinan skorpioni

Skorpparirivi

Sateen sattuessa sateessa

 Tällä viikolla Jyväskylässä (...kuten ilmeisesti muuallakin Suomessa...) on satanut vettä, räntää, rännänsekaista vettä, vedensekaista räntää, rakeita - sekä LUNTA! Vaikka maa ei vielä kyseiseen valkoiseen ainekseen aivan peitykään, alkaa ulkosalla kuitenkin olla jo sen verran vilpoisaa, että lenkille lähtiessä täytyy tosissaan harkita toppamallisiin asusteisiin (tai vähintäään tuulen-, veden- ja kaikenpitäviin välikausivaatteisiin) pukeutumista...

Vaan toisin oli vielä viikko, ja varsinkin puolitoista viikkoa, sitten - silloin nimittäin saatiin sunnuntaiharjoituksissa nauttia kirkkaan kuulaasta (tai jos nyt ei kirkkaasta, niin ainakin kuulaasta) syyssäästä ja auvoisasta ulkonaolosta treenien alussa (...kun metsässäkin tosiaan tarkeni vielä ilman talviturkkia ja erityistä irtovillakerrosta...)

Ohessa muutamia otoksia näistä toissaviikkoisista sunnuntaitreeneistä:

 

P.S. Vaikka talvi jo tekeekin tuloaan, lenkkeillään treeneissä vielä tällä ja ensi viikolla ihan tavalliseen tapaan.

Mikäli aurinkoisia syksysäitä piisaa, nautitaan niistä tietenkin täysin sydämin. Mikäli aurinkoisia syksysäitä ei piisaa, niin nautitaan sitten niistä sateista ja syysmyrskyistä!

PING & PONG

Juuri ennen harjoitusten alkamista jää joskus pieni vapaahetki, jolloin tyttöjen on mahdollista esimerkiksi vaihtaa kuulumisia joukkuekavereiden kanssa - tai pelata pöytätennistä Kilpisen koulun pihassa. Kekseliäät voimistelijat saavat pelin aikaiseksi melko vähilläkin varusteilla: pingiksen pelaaminen siis sujuu, vaikka mailoja ei käytössä olisikaan...

Kas, näin se käy: 

Treenikuulumisia

Treenisalilla on viime viikkoina 

työstetty ahkerasti syksyn kisaohjelmaa. 

Vaikka ohjelmakokonaisuutta on alkukauden treeneissä saatu jo jonkin verran siistittyä, 

tuntuu hiottavaa jälleen kerran riittävän vaikka kuinka... Lisäparannuksia niin teknisten 

vaikeusosien taitamiseen kuin suorituspuhtauteenkin pitäisi kuitenkin olla luvassa lähiviikkoina, 

kun ohjelmaa treenataan neljän harjoituskerran viikkovauhdilla pienenpienissä pätkissä 

ja kuudesosa kerrallaan. 

Tavoitteena on saada ohjelman ensimmäinen ns. karkeahiontakierros päätökseen vielä syyskuun

 aikana, jotta heti lokakuun alussa pidettävällä kotisalileirillä päästäisiin hiomaan ohjelmaa vieläkin

tarkemmin.

Ohessa otoksia viime viikon ohjelmaharjoituksista: 

P.S. Enää viisi viikkoa kisakauden alkuun!

Kesäkauden välinetoilailutilasto, pt. 2/2

KESÄKAUDEN 2013 VÄLINETOILAILUTILASTO: OSA 2 - PALLO
(päivitetty viimeksi 2.9. klo 13:16)

Pallo vesistössä: III
Pallo puussa: I
Pallo suussa: II
Pallo katolla:
Pallo muussa ei-tarkoituksenmukaisessa paikassa: IIIII IIIII IIIII IIIII  IIIII IIIII II
Pallo muussa ei-tarkoituksenmukaisessa, mutta kuitenkin välittömän vaaratilanteen ja mahdollisen hengenvaaran aiheuttavassa paikassa: I



Muita tutkimusryhmämme tekemiä huomioita:
- Pallon, samoin kuin vanteenkin, saa varmimmin kiinni, jos pitää silmät auki kiinnioton aikana.
- Pallotekniikan treenaaminen vesistön välittömässä läheisyydessä ja/tai autotien vieressä tehostaa reaktionopeusharjoittelua huomattavasti.
- Myös joukkueen valmentajan reaktionopeus paranee toistuvan puisto-palloharjoittelun myötä merkittävästi, erityisesti silloin kun harjoituspaikkana toimii mäkinen nurmialue, jonka alapuolella kulkee autotie.
- Myös voimistelijoiden virheelliset kiinniotot (ns. pudotukset) vähenevät merkittävästi lammen rannalla ja ajoradan varrella harjoiteltaessa.
- Napakasti pallon pintaan suunnatulla potkulla (tai vauhdikkaalla jalanheitolla ja oikeaoppisella sisäterän käytöllä) saa pallon aika vikkelästi liikkeelle.
- Alamäessä pallo vierii huomattavan paljon nopeammin kuin ylämäessä.
- Jos alamäki päättyy aitaan, pysähtyy pallon eteneminenkin yleensä aitaan.
- Mikäli aidassa kuitenkin on reikä, vaistoaa pallo sen, ja vierii maksimaalisella nopeudella suoraan sitä kohti riippumatta a.) siitä, missä pallo on karannut käsittelijänsä hyppysistä ja b.) siitä, paljonko pallo joutuu poikkeamaan luonnolliselta reitiltään ja alkuperäisestä kurssistaan.
- Mikäli aidassa on reikä, päätyy pallo sen kautta autotielle noin 93% tapauksista.
- Noin 7% tapauksista pallon omistaja on palloaan nopeampiliikkeinen, ja ehtii pysäyttää karkumatkan juuri ennen pallon (ja usein myös sen perässä kirmaavan voimistelijan) päätymistä ajoradalle.
- Joskus pesäpallotyyppinen syöksy (HUOM! Ei siis voimistelusyöksy!) pallon perään saattaa olla todella paikallaan pakoon vierivän pallon pysäyttämiseksi.
- Joskus samantyyppistä syöksyä saattaa joutua käyttämään myös voimistelijan pysäyttämiseksi.
- Syöksypysäytystä emme kuitenkaan suosittele silloin, kun syöksyn laskeutumisalustana toimii autotie tai asfaltoitu tiealue ylipäänsä.



P.S. Vielä viiden tähden vinkki valmentajille: 
Varmin tapa pysäyttää pallonsa perässä kohti autotietä juokseva voimistelija on joko
a.) napata pallo itse kiinni ennen sen päätymistä autotielle (suositeltavin vaihtoehto),
b.) potkaista pallo ja/tai sen perässä juokseva voimistelija sivuun autotielle johtavalta kurssilta
tai c.) vetää keuhkot täyteen ilmaa ja huutaa mahdollisimman kovalla äänellä selkeä ohje, kuten: "ÄLÄ JUOKSE AUTOTIELLE!". Perusteluja kaipaavalle, kapinahenkiselle tai muutoin epävarmuuden kourissa painiskelevalle voimistelijalle voi huutaa perään vielä loppukaneetin lisäselvityksineen: "ÄLÄ JUOKSE PALLON PERÄSSÄ TIELLE - MINÄ MENEN!"

P.P.S. Kuvissa esiintyviä eläimiä tai lähiympäristön ihmisiä ei vahingoitettu kuvausten eikä harjoitusjakson aikana. (Paitsi Elmaa kerran kahdesti - ja silloinkin vahingossa.) Kaikki osallistujat selviytyivät kesäkauden harjoituksista hengissä ja ilman pysyviä fyysisiä vammoja.

Kesäkauden välinetoilailutilasto, pt. 1/2

Kuluneen kesäkauden aikana Eleidan voimistelijat ovat välinetreeneissä harjoittaneet pääsääntöisesti
a.) vanteenhallinnallisia
ja b.) palloteknisiä taitojaan.

Perehtyminen pallomallisen välineen sielunelämään aloitettiin toukokuun lopussa, kun valinta syyskauden kisavälineestä varmistui. Sitä ennen oltiin välinetreeneissä pyöritelty ahkerasti vannetta (ja narua!), mutta viimeisimpänä elementtinä kesän välinevalikoimaan lisätty palloeläin oli kuitenkin suurimmalle osalle tytöistä tuolloin toukokuussa kohtalaisen tuntematon uusi tuttavuus.



Varsinkin kesäkauden alussa tuntui välinetreeneissä jatkuvasti sattuvan ja tapahtuvan kaikkea kummallista: palloja sinkoili sinne sun tänne, ja vanteita (ja vannepusseja) katoili mystisesti treenien ja treenimatkojen aikana milloin minnekin... Kadonneita välineitä etsittiin yhteistuumin milloin mistäkin lätäköstä, purosta tai lammesta, ja yleensä onneksi ihan tuottavin tuloksin!

Jossain vaiheessa joukkueen valmentajatiimi sitten keksi ryhtyä kirjaamaan näitä erikoislaatuisia sattumuksia muistiin - ja nyt nämä kesäkauden aikana kootut kommellukset on vihdoin saatu tilastoitua yksinkertaisen ymmärrettävään muotoon! Siispä - TADAA! -  esittelyssä tänään kesäkauden välinetoilailutilaston ensimmäinen osa!

KESÄKAUDEN 2013 VÄLINETOILAILUTILASTO: OSA 1 - VANNE 
(päivitetty viimeksi 18.8.2013 klo 22:09)

Vanne vesistössä: IIII
Vanne puussa: IIII
Vanne suussa: I
Vanne katolla: II
Vanne muussa ei-tarkoituksenmukaisessa paikassa: IIIII IIIII IIIII IIII



Tutkimusryhmämme tekemiä huomioita:
- Vanteen saa varmimmin kiinni, jos pitää silmät auki kiinnioton aikana.
- Vanne kannattaa ottaa kiinni kädellä tai jaloilla.
- Suullakin sen saa todistetusti kiinni, mutta tästä saattaa aiheutua paikallisia vammoja ja verenvuotoa ikenistä.
- Vanne kannattaa teipata huolellisesti. Terävät teipin reunat voivat viiltää käsivarsiin haavoja ja aikaansaada lisää verenvuotoja.

Mitä tästä opimme: 

- Ensiapulaukku kannattaa pitää mukana joka paikassa!

- Myös tikapuille ja teleskooppivavalle on vannekaudella käyttöä melko usein. Siis oikeasti usein.

P.S. Myös Amonet osaa! ♥

Mysteerimöykky

Kilpisen koulun vessan lattialta löytyi eilen illalla tällainen mysteerimöykky

Selitys: "En löytäny muutakaa ojentajavenytyspaikkaa..."

3054 km

AXE-tiimin kesän pyöräilykisa on päättynyt. Kesäkauden aikana ikäluokkamme voimistelijat kerryttivät pyöräilykisakilometrejä harkkamatkoilta kaikkiaan 3054 kilometrin verran! Koska kilometrikisa koski ainoastaan treenimatkojen pyöräilemistä, eivät ne lukuisat kouluun / kauppaan / kavereille tms... poljetut kilometrit tietenkään ole mukana oheisissa laskelmissa. 

Kilpailuajalla (3.6.-31.8.2013) pyöräilykilometrejä kertyi siis kolmenkymmenen voimistelijan yhteistyönä kaikkiaan 3054 km - keskiarvollisesti siis hieman reilut 100 km ikäluokan jokaista voimistelijaa kohden. Ja vaikka kaikki AXE-tiimin urheilijat eivät tuota sadan kilometrin keskiarvotulosta kesäkisan tilastoissa saavuttaneetkaan, paikkasivat parempien pyöräilyreittien varsilla asuvat joukkuekaverit kauempana asuvien kaverien aiheuttamaa "kilometrivajetta" kesän aikana varsin kiitettävästi.

(Kuva Googlen kuvahausta)

Asiaa sen kummemmin suurentelematta voitaneen todeta kuitenkin myös se, että Eleidan tyttöjen osuus ikäluokan yhteisessä kilometritehtailussa oli melkoisen ratkaiseva - joukkueen yhteenlasketut pyöräilykilometrit olivat nimittäin peräti 2289 kilometriä eli noin 75 % kaikista kesäkisan tilastoiduista kilometreistä! Xsiian osuus koko ikäluokan kerryttämistä pyöräilykilometreistä oli puolestaan 405 km ja Amonetin vastaava osuus 360 km. 

Kesäkisan pisin edestakainen pyöräilymatka oli Eleidan Ainon pyöräilemä 29 kilometriä.

Xsiian pisin treenimatka (28 km) puolestaan kuuluu Muuramesta Jyväskylään pariinkiin otteeseen pyöräilleelle Nealle. Amonetin kaksi pisintä treenimatkaa olivat Jennan ja Sanni H.:n pyöräilemät 12 kilometriä per urheilija.

Kaikkein eniten pyöräilykilometrejä koko kisan aikana keräsivät seuraavat henkilöt: 

Katriina, 429 km (Eleida) 

Aino, 390 km (Eleida) 

Elma, 381 km (Eleida)

Joukkueen sisäisessä kisassa voiton vei siis Eleidan osalta Katriina timantinkovalla tuloksellaan - 429 km! Onnea, KK! ♥ Joukkuekisan kakkoseksi sijoittui Eleida-tilastoissa Aino kaikkiaan kolmellasadallayhdeksälläkymmenellä (390) pyöräilykilometrillään ja kolmanneksi Elma kolmellasadallakahdeksallakymmenelläyhdellä (381) kilometrillään! Onnittelut myös Ainolle ja Elmalle upeista tuloksista!

Amonetin harjoituksiin pyöräili kesän aikana useimmin (ja myöskin kilometrimäärällisesti eniten) Anni, jonka kokonaistulos oli 73 kesän aikana poljettua treenikilometriä. Xsiian kovin pyöräilijä oli kesäkisan tilastojen perusteella puolestaan Kati, jonka 89 km:n tulokselle Xsiian hopeamitalisti Nea hävisi vain vajaat kymmenen kilometriä!


Ohessa vielä yhteenveto kesäkisan kilometritilastoista:

AMONET
Pisin yksittäinen treenimatka: Jenna (12 km) ja Sanni H. (12 km)
Eniten pyöräilykilometrejä kesän aikana: Anni (73 km)
Koko joukkueen pyöräilykilometrit yhteensä: 360 km

ELEIDA
Pisin yksittäinen treenimatka: Aino (29 km)
Eniten pyöräilykilometrejä kesän aikana: Katriina (429 km)
Koko joukkueen pyöräilykilometrit yhteensä: 2289 km

XSIIA
Pisin yksittäinen treenimatka: Nea (28 km)
Eniten pyöräilykilometrejä kesän aikana: Kati (89 km)
Koko joukkueen pyöräilykilometrit yhteensä: 405 km

Pyöräilykilometrejä kaikkiaan 3054 km!